Kun Sims ei enää kiinnosta...

Pelasin simssiä tunnintai pari viikossa, jos sitäkään.

Tämä oli kuitenkin vain se puoli asiasta, jonka paljastin.

Koulusta päästyäni juoksin suoraan koneelle, hain jukurtin ja kävin vessassa koneen avautumisaikana. Istuin koneella-pelaamassa simssiä kahdesta viiteen tuntiin päivässä.

Aamulla kone avautui heti kun äidin auto kurvasi pihasta ja sulkeutui vasta minuutteja ennen koulun alkua. Iltapäivällä sama rumba toistui toisinpäin.

Iltaisin pelasin vain tunnin silmänlumeeksi.

Jokakerta kun kävimme kauppakeskuksissa, halusin uuden lisärin tai edes kamasetin.

Pelaamiseni oli hullua, en nähnyt kavereitani muutenkuin koulussa, sillä minun piti "siivota huoneeni" tai "äiti tuli pian kotiin", ja olihan se totta-eihän simini huone voinut olla sottainen kun perheen äiti tuli kotiin. Viidennen lopussa tuli nyt riittää-olo. sovin hieman omia tunteitani vastaan tapaamisia kamujen kanssa-kun niitä vielä muutama oli. Rakensin maineeni uudestaan, joka ei uskokaa pois, ollut helppoa. Nyt olen koneella päivittäin, mutta vain iltaisin katsomassa nopeasti Facebook-kommentit ja päivitykset, sekä päivittämässä blogini, joka vie noin 30-60min päivässä. Nyt menen seiskalle ja elän täysillä, en simssissä vaan oikeasti.

ja rakastan sitä. Tuli myös mieleeni, että mitäs jos olisin jatkanut tuota menoa-olisin tod.näk. koulukiusattu nörtti joka menee itseensä-no thnx.

Tositarina itsestäni. NO COPY.